Pieni elokuvakerho: When Harry Met Sally…

HUOM! Elokuvassa ei ole teksitystä.

Kun katsoo Rob Reinerin filmografiaa, herää väistämättä ajatus – Rob Reiner on aliarvostettu. Reiner on ohjannut kaikkien aikojen parhaan mockumentaryn (This is Spinal Tap), yhden kaikkien aikojen parhaista kasvutarinoista (Stand by me), kaksi top 5 – Stephen King-filmatisointia (Stand by me ja Misery), 90-luvun parhaan oikeussalidraaman (A Few good men) sekä nyt Pienessä elokuvakerhossa nähtävän kaikkien aikojen parhaan romanttisen komedian When Harry met Sally. Ja kaikki nämä kahdeksan vuoden ajanjaksolla 1984-92, johon mahtuu myös The Sure thing ja kulttiklassikko The Princess bride. Reinerillä on yhteys myös juuri kerhossa nähtyyn The Shawshank redemptioniin, sillä hänen tuotantoyhtiönsä Castle Rock tuotti sen. 

Romanttisella komedialla on lajityyppinä ehkä kaikista huonoin maine. Sitä pidetään lähtökohtaisesti kaavamaisena ja siirappisena, eikä genren edustajia näy parhaiden elokuvien listoilla, muutamaa poikkeusta kuten Annie Hallia, joitain Almodovareja, Howard Hawkseja, ehkä Amelieta ja varmasti When Harry met Sallyä lukuunottamatta. Huono maine tuntuu kohtuuttomalta ja saattaa johtua siitä, että huono romanttinen komedia näyttäisi menevän katsojan ihon alle eri tavalla kuin huono kauhuelokuva tai draama.

When Harry met Sallyn nerokkuus piilee siinä, ettei se ole varsinaisesti romanttinen komedia vaan elokuva vuosia kestävästä ystävyydestä, joka muuttuu lopulta joksikin muuksi. Elokuvan löyhä rakenne, jossa päähenkilöiden elämässä hypitään välillä useitakin vuosia eteenpäin, on antanut tekijöille vapauden rakentaa kohtauksia ilman komediaa kangistavia kaavoja. Ja When Harry met Sally on ennen kaikkea nerokkaiden yksittäisten kohtausten juhlaa: Sally teeskentelemässä orgasmin Katz´s Delissä, split screen-puhelinkeskustelut Casablancan loppukohtauksesta, alun pitkä automatka, jossa puhutaan niin viikonpäivä- alusvaatteista kuin miesten ja naisten välisten ystävyyssuhteiden vaikeudesta.

Mitä vielä? Nora Ephronin loistava käsikirjoitus, Meg Ryan ja Billy Crystal parhaimmillaan, Barry Sonnenfieldin hienovireinen kuvaus, joka saa syksyisen New Yorkin näyttämään ihanalta, Harry Connick Jr:in esittämät ikivihreät laulut, upeasti näytellyt ja kirjoitetut ”paras kaveri”-roolit, joita esittävät Carrie Fisher ja Bruno Kirby. 

Siinä syitä kerrakseen. Tule ja koe klassikko kankaalta. 

Niklas Lindgren