Pieni elokuvakerho: Ferris Bueller’s Day Off

HUOM! Elokuvassa ei ole tekstitystä. 

Kun vierailin taannoin Chicagon Willis Towerissa (442m – aiemmin Sears Tower), yhden näköalaikkunan vieressä oli kyltti ”You are standing where Ferris, Cameron, and Sloane were iconically filmed in Ferris Bueller’s Day Off (1986).” Viime viikolla törmäsin Ferris Buelleriin lukiessani talouskirjaa, jossa puhuttiin Lafferin käyrästä. Kirjailijan mukaan kaikki muistavat kohtauksen, jossa opettaja puhuu Yhdysvaltain veropolitiikasta ja oppilaat katsovat opettajaa (jota muuten näytteli taloustieteilijästä koomikoksi siirtynyt Ben Stein) kuin zombit.

”Vaihdetaan vapaalle, Ferris” (1986) on – paitsi hyvin suomennettu – ennen kaikkea ikoninen elokuva, jonka kaikki sen nähneet muistavat. Elokuvan tarina on yksinkertainen, mutta nerokas: kolme lukiolaista päättää lintsata koulusta ja koulun rehtori yrittää saada heidät nalkkiin. Ja mitä kaikkea tuo yksi päivä tuokaan mukanaan!

Elokuvan ohjaaja-käsikirjoittaja John Hughes oli Ferris Buelleria tehdessään uransa huippukohdassa. Komediakirjoittajana kunnostautunut Hughes debytoi ohjaajana elokuvalla 16 Candles (Synttärit). Sitä seurasivat jälki-istuntoklassikko Breakfast Club ja Weird Science (Lisa – unelmien nainen). Ferris Buellerin lailla kaikkia näitä komedioita yhdisti teinipäähenkilöt. Hughes ohjasi vielä tämän jälkeen yhden komediaklassikon – Planes, Trains & Automobiles (Vauhdilla Chicagoon, 1987) – mutta lopetti valitettavasti ohjaamisen jo pari vuotta myöhemmin.

Ferris Buellerin sydämen muodostaa yksi elokuvahistorian hienoimmin roolitetusta kolmikosta. Jokainen katsoja haluaisi kuulua tähän porukkaan. Lapsenkasvoinen Matthew Broderick loistaa nimihenkilönä, 1980-luvun ihanainen tähdenlento Mia Sara säteilee hänen tyttöystävänään Sloanena ja Alan Ruck lähes varastaa elokuvan parhaana kaverina Cameronina. Nykykatsojat tuntevat Ruckin varmasti parhaiten Succession-sarjan hömelönä Connor Royna. Lapsenkasvoiset Broderick ja Ruck olivat muuten elokuvan kuvausvaiheessa jo 23- ja 29-vuotiaita! Eikä tässä yhteydessä pidä unohtaa rehtorin roolissa loistavaa sivuosa-maestroa Jeffrey Jonesia.

Ferris Bueller on tavallaan henkinen kaksonen kuusi vuotta aiemmin tehdylle Blues Brothers -elokuvalle. Molemmissa ollaan Chicagossa, tarina tapahtuu yhdessä päivässä ja päähenkilöiden alla on hieno auto. Ennen kaikkea molemmat elokuvat edustavat Hollywoodin 1980-luvun hyväntuulista eskapismia parhaimmillaan.

Kuumien kesäpäivien paras pakopaikka on hyvin ilmastoitu elokuvateatteri, riittävästi mässyä ja täydellisen viihdyttävä elokuva. Siksi voinkin luvata, että Ferris Bueller’s Day Off on varmasti yksi tämän(kin) kesän riemastuttavimmista ja rakastettavimmista valkokangaselämyksistä!

-Jarkko Hentula