Pieni elokuvakerho: American Honey

HUOM! Elokuvassa ei ole tekstitystä.  

American honey -esittely / Jarmo Kiuru

Amerikassa kaikki on isompaa! Maisemat, etäisyydet ja yhteiskuntaluokkien väliset tuloerot sekä päihdeongelmat. Tätä kaikkea ohjaaja-käsikirjoittaja Andrea Arnold tarkkaili matkatessaan yksinään läpi Amerikan Yhdysvaltojen.

Tarina saa lähtölaukauksensa, kun näkökulmahenkilö Star viehättyy pidättelemättömästä aikakausilehtiä kaupittelevasta nuorisojoukosta. Elokuvan tunteellisessa ja temaattisessa keskiössä soi 2010-luvun suurinta ja puhtainta pop-musiikkia, mutta Rihannan “We found love” kuullaan jättimäisen ruokakaupan kaiuttimista etäältä kaikuen. Kohtaus kuitenkin yltyy yhteisölliseen tanssiin ja hurmokseen. Nuori Star etsii keinoja paeta köyhiä oloja ja myrkyllistä parisuhdetta, joten lehtijengin osavaltioita halkova minibussi tarjoaa lupauksen eräänlaisesta amerikkalaisesta unelmasta.

Arnoldille tyypillisesti hän kuljettaa elokuvassaan kahta rinnakkaista melodiaa: yksityistä ja yhteiskunnallista. Yhtäältä American honey haluaa hihkua we found love, mutta olemme in a hopeless place. Aluksi Arnoldilla ei ollut mielessä selkeää tarinaa, vaan pelkkä kiinnostus tosielämän lehtijengejä kohtaan. Tämän ansiosta American honey ei ole perinteistä tiukkaa juonivetoista tarinankerrontaa, vaan Arnoldin katseella on aikaa todistaa myös hetkiä tarinan ympärillä. Kerronta kulkee kuin hengitys eikä keston pidä antaa säikäyttää.

American honey kuvattiin prosessinomaisesti pienellä kuvausryhmällä tarinan tapahtumajärjestyksessä ja kankaalle marssii joukko ensikertalaisia sekä ei-näyttelijöitä muutamien tunnettujen kasvojen rinnalla. Elokuvan ilmaisullinen todistusvoima kumpuaa autenttisuudesta ja hetkellisyydestä niin esiintyjien kuin kuvauspaikkojenkin ansiosta. Kohtaukset saattoivat perustua käsikirjoitukseen, yksittäisiin iskulauseisiin tai puhtaaseen improvisaatioon. Vaikka kaikesta huokuu lahjomaton totuudellisuus toisinaan kuvien virta voi kasvaa houreiseksi ja unenomaiseksi, niin posketon Amerikan Yhdysvallat tänä päivänä on.

Arnold ja tämän pitkäaikainen kuvaaja Robby Ryan liikkuvat henkilöiden silmän tasolla, lähellä ja uteliaasti myötäeläen. Intiimin ja herkän otteen lisäksi he tulevat piirtäneeksi keskushenkilön ympärille vahvasti saturoidun ja laajan horisontin. American honey on myös road movie, jossa luonto näyttäytyy jälleen kerran yksilöä isompana, ikuisena kumppanina.

Kyseessä on Arnoldin toistaiseksi viimeisin valkokankaalle tehty fiktioelokuva, joka on jäänyt rikollisen olemattomalle levitykselle Suomessa. Käsillä on siis harvinainen tilaisuus hypätä mukaan vimmaiseen matkaan halki Andrea Arnoldin Amerikan!

JARMO KIURU