Pieni elokuvakerho: Fried Green Tomatoes

HUOM! Elokuvassa ei ole tekstitystä. 

Hajanaisia muistikuvia yli kolmenkymmenen vuoden takaa.

90-luvun alku, kasvissyönti ravintolassa on yhtä kuin kauden gratinoidut kasvikset ja se taas on sesongista riippumatta hernemaissipaprika juustolla mikrossa lämmitettynä. Kulinaarinen vallankumous, tulee elokuva, jonka nimessä on jo paistetut tomaatit. Suomessa juuri ennen lamaa tomaatteja edelleen tarjoillaan vain pilkottuna ja aina raakana. Olen elokuvakoulussa ja kasvissyöjä. Elokuvassa paistetaan niitä vihreitä tomaatteja, minulle oli elämäni opetettu, että vihreää tomaattia ei saa syödä. Edelleen paistaisin tomaatit punaisina, mutta jopa tärkeämpi elämääni jäänyt asia elokuvasta oli mehiläisten hoito.Jon Avnetin ohjaama elokuva perustuu Fannie Flaggin romaaniin Fried Green Tomatoes at the Whistle Stop Café, jossa yksi päänhekilöistä , Idgie Threadgood, on beecharmer, mehiläiskuiskaaja. Jostain saan suuren varmuuden siitä, että olen itsekin mehiläiskuiskaaja. 15 vuotta myöhemmin opettelen mehiläisten hoidon. Joka kesä pesiä hoitaessani ajattelen elokuvaa.

Elokuvassa Paistetut vihreät tomaatit on Ninny Threadgood (Jessica Tandy), on joutunut hoitokotiin ja kohtaa siellä Kathy Batesin esittämän Evelynin. Elokuvan kehyskertomus on Evelynin muutos kotirouvasta itsenäisyyteen. Ninny kertoo Evelynille miehensä siskon Idgien (Mary Stuart Masterson) ja kälynsä Ruthin (Mary-Louise Parker) ystävyyden tarinan. Idgien ja Ruthin tarina on tarina paitsi naisten välisestä rakkaussuhteesta, mutta myös perheväkivallasta, rasismista ja vastarinnasta.

Muistikuvani elokuvasta ovat juuri niin hajanaisia, kuin ne ovat, kun teoksessa joku puhuttelee. En muista koko tarinaa, vaikuttavimmin ovat jääneet mieleen Idgie ja Ruth. Muistan Idgien käden, jolla pyörii satoja mehiläisiä, muistan naisten välisen ystävyyden, muistan pelon ja rohkeuden muuttaa olosuhteita.

Elokuva oli ilmestyessään Suomessa hyvinkin suosittu, Yhdysvalloissa jopa 11. menestynein lippuluukulla vuonna 1992. Käsikirjoittajat Flagg ja Sobieski olivat ehdolla Oscariin sovitetun käsikirjoituksen kategoriassa. Elokuva jäi maineessa samana vuonna julkaistun Thelman ja Louisen varjoon. Siinä missä Thelma ja Louise ei antanut naisille mahdollisuutta lopulta elää vapaina, Paistetut vihreät tomaatit antoi kaikille päähenkilöilleen tulevaisuuden. Elokuvan nykyajassa Evelynin ja Ninnyn kohtaaminen muuttaa kummankin elämää, menneessä, Ruthia ja Idgietä ei pystytä nujertamaan eikä ystävyys pääty.  

-Ulla Simonen